kuuruoho

Kun koronakansa vaeltaa teatteriin, onko otsan takana muuta ajatusta kuin:  Saanko tartunnan?  Iskevätkö koronanuolet minuun?  Olinko hullu, mieltä vailla kun ryhdyin tähän yltiöpäiseen huvitukseen.  Mutta, on hyvä sana kun eristyneisyys soi jo viimeisiä sietokyvyn säveliä.  Aulassa siis seisomme, hiukan rynnien, epävarma hymyntapainen suupielissä.  Henkilökunta jakelee ystävällisesti, roiskeläpän takaa ohjeita.  Tottelemme.  Emme koskaan ole olleet yhtä yhteistyökykyisiä.  Vaellamme ylimpiin kerroksiin.  Paikkanumerot eivät tässä tautitilanteessa päde, vaan meidät ohjataan penkeille siten, että  jokatoinen tuoli jää tyhjäksi. Hyvä.  Ajattelemme.  Jos ei ääneen, niin ainakin mielessämme huokaamme:  Homma hoidossa.  Ehkä selviämme tästä.  Terveenä. Näyttämöä ei peitä tavanomaiseen tapaan esirippu.  Kulissit tönöttävät valmiina.  Rakennuksen seinä ovineen.  Kenkätehdas.  Olimme tulleet kats...